Rakkaudesta lajiin..

Hei kaikille, ajattelin kirjoitella vähän ajatuksiani muutamista asioista, jotka liittyvät olennaisesti tanssiimme ja elämään yleisestikin.
Inspiraationa tälle tekstille ovat viime aikaiset tapahtumat ja ajatukset, jotka tuntuvat nousevan esiin uudestaan ja uudestaan.. Teksti on täysi mielipide
kirjoitus, jonka tarkoitus ei ole suututtaa ketään, vaan tuoda muutamia allekirjoittaneen omia ajatuksia esille. Tekstin keskiössä ovat
tanssimme, sen historia ja hiphop-kulttuurin suhde tanssissamme, kokeillaan pitää punainen lanka näkyvissä..

Bboying, aka breakdance syntyi New Yorkissa 1970-luvulla nykyiseen muotoonsa, ja siitä tuli yksi hiphop kulttuurin neljästä tukipilarista. Sittemmin katutanssit ovat kehittyneet pitemmälle ja eri muotoihin,
joista suurin osa rinnastetaan yhä osaksi hiphop kulttuuria, räikeimpänä esimerkkinä Suomen tanssikouluissa nimitys "Hip-hop-tunnit", jotka tänä päivänä käsittävät suurimmilta osin newstyle hiphop tyylistä opetusta.
Lisäksi "breakdance"-tunnit mm. omilla saleillamme alkavat olla vakituista tavaraa jokaisessa tanssikoulussa. Olen liian nuori ja tietämätön (varsinkin hiphop-tanssin historiasta) sanomaan onko tanssikoulumainen opetus oikein tai väärin, mutta tiettyjä tunteita se on aina minussa herättynyt, varsinkin vanhemmalla iällä olen huomannut yhä enemmän ja enemmän paheksuvan asetelmaa, jossa tuotteistamme tanssimme muiden "ostettavaksi", jakamalla luonnollisesti tietoa ja taitoamme parhaimmalla mahdollisella tavalla. Puhutaan monesti leikkimielisesti itsemme myymisestä, johon itsekin tanssikoulun opettajana "syyllistyn", mutta mikä määrittää aitouden opetuksessamme? Puhun pelkästään omasta puolestani bboying opettajana (joka ei poista sitä faktaa että sama koskee myös kaikkea hiphoppiin liittyviä tansseja), kun väitän ettei yksikään tätä tanssia opiskeleva/opetteleva henkilö pysty koskaan
pääsemään kiinni juoneen, jollei tunne bboyingin historiaa, ja sitä kautta ole tietoisesti osana isompaa kokonaisuutta, hiphop kulttuuria.

Seuraavaksi joudun kysymään, olenko hiphop fundamentalisti, eli menenkö ajatuksissani liian pitkälle? Ja miten selitän kaikki ne taitavat tanssijat, joilla ei ole näennäisesti minkäänlaista käsitystä mitä he oikeastaan tekevät pyöriessään päällään ja iskemällä vartaloaan lattiaan?
En lopulta usko ensimmäiseen väitteseen, ainakaan sen näennäisessä merkityksessä. En ikinä vaatisi oppilaaltani tarkkoja tietoja esimerkiksi jonkin liikkeen syntyperästä tai minä vuonna Rock Steady batlasi New York City Breakersiä vastaan? Ei, historian tunteminen tanssissamme ei ole koulumaista historiaa, sitä ei mitata konkreettisessa tiedossa, vaan TIEDOSTAMISESSA siitä mitä teemme! Kuten Afrika Bambaataa on sanonut, hiphopin viides elementti voisi olla tieto.
Kukaan ei muutu tanssijana vaikka oppisi kaikkien alkuperäisten Zulu Kingsien jäsenten nimet, mutta tiedostamalla mistä he ovat tulleet, ja mitä he ovat tehneet tanssille, voi viedä meidät itsemme heidän työnsä äärelle.
Kun opetan tanssia, yritän oman kokemukseni avulla tuoda esille asioita, joita olen oppinut ja joista olen kuullut, "passing the knowledge" kuten sanotaan. Se on velvollisuuteni, mutta samalla on oltava varovainen ettei kerro muiden ajatuksia ominaan, tai toisin päin.
Kiitos kuuluu aina sille joka ajatuksen keksi, me muut olemme vain sen välittäjiä. Ja kuten käy, nyt ollaan huomaamatta jo pitkälle osa sitä kaikkea mitä kulttuuriimme kuuluu ja mitä se edustaa. Se on kunnioitusta edeltäjiä ja heidän työtään kohtaan, mutta samalla yhteistä hauskanpitoa ja oman itsensä ja tanssinsa kehittämistä. Näistä lähtökohdista me voimme tulla opettelemaan bboyingin lukemattomia määriä liikkeitä,vailla tietoa siitä mistä pohjimmiltaan on kyse, sillä meillä jotka ottavat vastuulleen opettamisen, on VASTUU kertoa tästä kaikesta, sillä muuten kaikki jää liikkeiden tasolla, fyysisen ilmaisun vailla sielukkuutta. Ja siksi tahdon sanoa, kaiken suututtamisen vaarallakin: Opettaja jolla on kaikki maailman liikkeet, muttei halua tai ymmärrystä liittää tanssimme osaksi hiphop kulttuurin taustaa vasten, ei minusta ole kykenevä toimimaan opettajana niille jotka tulevat etsimään tietoa ja osallistumaan tanssiimme. Samaan hengenvetoon totean, ettei oma ymmärryksenikään ole juuri mitään, mutta tiedostamalla sen puuttellisuuden ja myöntämälle sen, teen silti kaikkeni sen eteen että liikkeet joista puhun ja joita opetan, eivät jää vain palasiksi, vaan kaikki on sidottu isompaan kokonaisuuteen, jota me voimme vain opetella ymmärtämään ja pääsemään lähelle. Tämä kaikki kuulostaa lukiessa utopistiselta, mutta tosi asiassa se joka nöyrästi katselee,kuuntelee ja osallistuu, oppii koko ajan lisää. Enkä puhu nyt vain liikkeiden opettelusta, vaan osallistumista ennen kaikkea sielullisella tasolla, sillä jokainen meistä näkee eron tanssimisen ja liikkeiden suorittamisen / imitoinnin välillä.


Hiphop-kulttuuri sitoutuu monessa mielessä omaan elinympäristöömme, ja meidän on (Suomessakin) turha olla mitään sellaista, joka ei meidän elämäämme sovi. Me emme elä ghetossa, ja harvalla meistä on vastaavanlaista nuoruutta kuin ensimmäisillä b-boyilla Bronxissa Ronald Reaganin Usa:ssa. Sen sijaan me voimme olla osa tätä kulttuuria omana itsenämme, rakastamalla tekemistämme ja kunnioittamalla sitä kaikkea mihin se sitoutuu.
Harva pystyy määrittelemään aitoutta tanssijana, harva onneksi edes haluaa, sillä kukaan ei pysty näkemään toisen ajatuksia, vielä vähemmän niitä tulkitsemaan. Itselleni rakkaus kaikkea tätä kohtaan syntyy, kun näen
jotain sellaista joka poikkeaa siitä mitä kuvittelen näkeväni, ja samalla näkee kuinka tanssija itse tietää missä mennään. Mutta juuri siksi meidän täytyy tietää juuremme, jotta voimme luoda jotain vanhan päälle, tuoda entiseen uutta ja ennen kaikkea Oma jälkemme.
Kuten hyvä ystäväni sanoi: Kun tuntee säännöt, tietää myös milloin niistä poikkeaa.


Lopuksi haluan vain sanoa (ja tiivistää): Kaikilla oppilailla on aina oikeus vain "harrastaa", opetella liikkeitä ja viis veisata siitä mitä ohuen pinnan alla on, sen on AINA oltava oppilaan oikeus. Mutta meillä jotka opetamme ns. katutansseja, aina breakdancesta newstyle hiphopin kautta poppingiin ja lockingiin, on velvollisuus antaa kaikki tieto jota meillä on, antaa työkaluja ymmärtämään mistä tekemisessämme on kyse, kuinka kaikki on tullut tähän pisteeseen ja tarjota eväitä viedä tätä kaikkea eteenpäin omalla tavallamme.
Jos unohdamme suhteemme siihen kulttuuriin, joka aloitti tämän kaiken, ja joka on yhä suurin syy miksi tämä kaikki jatkuu, voimme vain opetella lukemattomia määriä liikkeitä, tehdä koreografioita ja voittaa kisoissa palkintoja, mutta lopulta se mitä teimme, ei antanutkaan meille mitään.
Toisaalta, jos todella tiedostaa, opiskelee ja rakastaa, huomaa ettei pieninkään asia jää vaille merkitystä, ja juuri se tekee hiphopista niin ainutlaatuista.

Tässäpä paljon ajatuksia, toivottavasti selkeitä, mutta taatusti omiani, ja omistettu erityisesti niille joille olen ne velkaa. Keskustelua asiasta toivotaan, sillä olemalla hiljaa kukaan ei opi olemaan oikeassa tai väärässä.

Peace out, ja lovea kaikille jotka antavat sitä

AnAhavana / RCB / OF .